Ystävän musta kissa katosi joululoman aikana hoitopaikasta ja siitähän tuli suuri suru perheen 10-vuotiaalle tyttärelle. Halusin tehdä hänelle jotain lohdutukseksi ja ryhdyin etsimään mallia netistä. Jostain ilmaissivulta vastaan tuli aivan mahtavat kissansilmät ja niistä sain idean, mutta projektin valmistuminen kesti ihan näihin päiviin asti alkuvuodelle osuneen muuton vuoksi; helmikuussa pakkasimme ja maaliskuusta eteenpäin olen purkanut laatikoita uudessa kodissa (niitä on vieläkin!). Pääsiäislomalla löysin kangaskaupasta juuri sopivan kankaan eli kissankarvan ja eilen lopulta ompelin tyynyn kiinni täyttämisen jälkeen. Tyynystä tuli sellainen "korvatyyny" tai vaikka kainaloon otettava ja siliteltävä. 

Kissa kiipesi rosmariinipuskaan.

Kissa piileksii palmussa.

"Hyvänen aika, kuinka minä tänne puuhun jouduin," ihmettelee hämmästynyt kissa. Ilme muuttui ihan toiseksi, kun tyynyn käänsi ylösalaisin.